Syvä kumarrus omaishoitajien suuntaan!

Aikoinaan opiskellessani geronomiksi, yhtenä osana opintojen käytännön harjoittelun kokonaisuutta kuului omaishoitajuuden tukeminen. Suoritin oman harjoitteluni pariskunnan luona, jossa hoitajana toimi mies ja hoidettavana oli hänen vaimonsa. Tehtävääni kuului tukea nimenomaan hoitajaa hänen lähtökohdistaan. Minulla sattui hyvä onni sillä ”tuettavani” oli kaltaiseni innokas urheilumies. Vierailin pariskunnan luona useampia kertoja. Katselimme urheilua televisiosta ja keskustelimme mm. suomalaisen hiihdon tilasta, joka ei tuolloin Lahden MM-kilpailujen jälkeen ollut kovinkaan hääppöisellä tasolla. Teimme myös miehen kanssa yhdessä metsätöitä ja opimme varmasti molemmat toisiltamme paljon.

Eräänä iltana lupasin jäädä katsomaan vaimoa, kun miehellä oli metsästysseuran kokous. Tuo noin neljän tunnin tuokio muutti käsitykseni omaishoidosta lähes täysin.

Alkuilta sujui mukavasti televisiota katsellen. Keskustelu oli hieman hankalaa naisen jo melko pitkälle edenneen muistisairauden takia. Muutaman kerran autoin naista käymään wc:ssä ja iltakahvien jälkeen jäimme odottelemaan miehen kotiin tuloa. Jostakin syystä mies ei kuitenkaan saapunut sovittuun aikaan. Näin naisen huolestuneen ilmeen ja yritin parhaani mukaan rauhoitella häntä vakuuttamalla, että mies saapuu kotiin hetkellä minä hyvänsä. Nainen oli todella väsynyt, mutta ei suostunut siirtymään sänkyynsä. Hän vain tuijotti rauhattomana ulko-ovelle eikä sanonut minulle sanaakaan. Tässä kohtaa havahduin viimeistään siihen, kuinka valtavan vahva side ja riippuvuus omaishoidettavalla voi syntyä hoitajaansa kohtaan. Tätä suhdetta ei ole helppo kenenkään korvata, ei edes väliaikaisesti. Tilanne sai minut myös ymmärtämään sen että erityisesti muistisairaan omaishoidettavan kohdalla omaishoidon vapaapäivien järjestäminen kodin ulkopuolelle saattaa sekoittaa tilanteen pitkäksi aikaa myös hoitojakson jälkeiseksi ajaksi. Tätä oppia hyödynsin myöhemmin myös mm. gerontologisen sosiaalityöntekijän tehtävää hoitaessani.

Omaishoitajaksi ryhtymistä suunnitellaan harvoin etukäteen. Rooliin ajaudutaan usein äkisti ja vahingossa. Omaishoitoperheen elämä on tiivistä yhdessäoloa ympäri vuorokauden ja elämänrytmi rakentuu hoidon ja hoivan rutiinitoimenpiteistä. Omaishoitajat kuitenkin harvoin valittavat ”kohtaloaan”. Tehtävä kasvattaa heistä ihmisiä, jotka ymmärtävät parhaiten elämän syvimmän olemuksen: olemme täällä auttaaksemme toisiamme.

En missään nimessä osannut olla vihainen miehelle, vaikka hän myöhästyikin tunnin verran sovitusta paluuajasta. Itse asiassa olin onnellinen ja jopa ylpeä siitä, että sain tarjota hänelle edes pienen hetken omaa aikaa. Näin valtakunnallisen omaishoitajien viikon kunniaksi nostan hattua jokaisella omaishoitajalle - Te teette todella arvokasta työtä!


Tommi Reiman
I&O-kärkihankkeen muutosagentti, Kymenlaakso

Lukuavustin

Tämä sivusto tukee helppokäyttötoimintoja, joita ovat mm. tekstin muuttaminen puheeksi ja tekstin suurentaminen. Käytä sivun oikeassa alareunassa olevan työkalurivin kuvakkeita.